Ukko kastaa kuningas Kalevalan / Old saint baptizing the king Kalevala / 天神为未来的卡勒瓦拉国王洗礼
Ukko kastaa kuningas Kalevalan / Old saint baptizing the king Kalevala / 天神为未来的卡勒瓦拉国王洗礼
ink and foil on rice paper, 116x160cm
纸本水墨, 2024
————–
Marjatta, matala neiti, etsi suolta poikoansa.
Poika suolta löyettihin, tuolta tuotihin kotia.
Siitä meiän Marjatalle kasvoi poika kaunokainen.
Ei tieä nimeä tuolle, millä mainita nimellä.
Emo kutsui kukkaseksi, vieras vennon joutioksi.
Etsittihin ristijätä, katsottihin kastajata.
Tuli ukko ristimähän, Virokannas kastamahan.
Ukko tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
“En mä risti riivattua, katalata kastakana,
kun ei ensin tutkittane, tutkittane, tuomittane.”
Kenpä tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi?
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen,
sepä tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi!
Vaka vanha Väinämöinen tuop’ on tuossa tuomitsevi:
“Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si’ennyt,
poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle,
tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!”
Puhui poika puolikuinen, kaksiviikkoinen kajahui:
“Ohoh sinua, ukko utra, ukko utra, unteloinen,
kun olet tuhmin tuominnunna, väärin laskenna lakia!
Eipä syistä suuremmista, töistä tuhmemmistakana
itseäsi suolle viety eikä puulla päähän lyöty,
kun sa miesnä nuorempana lainasit emosi lapsen
oman pääsi päästimeksi, itsesi lunastimeksi.
“Ei sinua silloinkana, eip’ on vielä suolle viety,
kun sa miesnä nuorempana menettelit neiet nuoret
alle aaltojen syvien, päälle mustien mutien.”
Ukko risti ripsahutti, kasti lapsen kapsahutti
Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartijaksi.
Siitä suuttui Väinämöinen, jopa suuttui ja häpesi.
Itse läksi astumahan rannalle merelliselle.
——————-
Mariatta, child of beauty,
Virgin-mother of the Northland,
Straightway seeks her babe in Swamp-land,
Finds him in the reeds and rushes;
Takes the young child on her bosom
To the dwelling of her father.
There the infant grew in beauty,
Gathered strength, and light, and wisdom,
All of Suomi saw and wondered.
No one knew what name to give him;
When the mother named him, Flower,
Others named him, Son-of-Sorrow.
When the virgin, Mariatta,
Sought the priesthood to baptize him,
Came an old man, Wirokannas,
With a cup of holy water,
Bringing to the babe his blessing;
And the gray-beard spake as follows:
“I shall not baptize a wizard,
Shall not bless a black-magician
With the drops of holy water;
Let the young child be examined,
Let us know that he is worthy,
Lest he prove the son of witchcraft.”
Thereupon old Wirokannas
Called the ancient Wainamoinen,
The eternal wisdom-singer,
To inspect the infant-wonder,
To report him good or evil.
Wainamoinen, old and faithful,
Carefully the child examined,
Gave this answer to his people:
“Since the child is but an outcast,
Born and cradled in a manger,
Since the berry is his father;
Let him lie upon the heather,
Let him sleep among the rushes,
Let him live upon the mountains;
Take the young child to the marshes,
Dash his head against the birch-tree.”
Then the child of Mariatta,
Only two weeks old, made answer:
“O, thou ancient Wainamoinen,
Son of Folly and Injustice,
Senseless hero of the Northland,
Falsely hast thou rendered judgment.
In thy years, for greater follies,
Greater sins and misdemeanors,
Thou wert not unjustly punished.
In thy former years of trouble,
When thou gavest thine own brother,
For thy selfish life a ransom,
Thus to save thee from destruction,
Then thou wert not sent to Swamp-land
To be murdered for thy follies.
In thy former years of sorrow,
When the beauteous Aino perished
In the deep and boundless blue-sea,
To escape thy persecutions,
Then thou wert not evil-treated,
Wert not banished by thy people.”
Thereupon old Wirokannas,
Of the wilderness the ruler,
Touched the child with holy water,
Gave the wonder-babe his blessing,
Gave him rights of royal heirship,
Free to live and grow a hero,
To become a mighty ruler,
King and Master of Karyala.
瑪尔雅塔,不幸的少女,
到沼澤中找她的儿子,
在沼地里找到了婴儿,
欢欢喜喜带他回家去。
但大家不知道怎样称呼他,
不知道給他起个什么名字;
他母亲管他叫作“小花“,
陌生人以“懒汉“称呼他。
要找个人給他画十字,
要找个人給他撒圣水;
一个老人走来画十字,
維罗甘那給他施洗礼。
这时老人說了一番話,
这样把他的心意表达:
“我还不肯給他画十字,
我不愿給婴儿施洗礼;
除非他已經受过檢查,
或是有个鉴定給了他。“
誰敢走来給他作鉴别,
把他檢驗,給他作出判决?
剛強的老人万奈摩宁
他是偉大的原始法师,
只有他才能給他作鉴別,
把他檢驗,給他作出判决。
剛强的老人万奈摩宁,
用如下的話作出决定:
“这个男孩从沼地上升,
是一个浆果来自土地中,
就該把他摆在地面上,
放回浆果丛生的丘陵;
或者領他走进沼地,
在树上把他的头打碎。“
这时两周的小儿吶喊,
半个月的幼子大声呼喚:
“你这該死的老头子,
該死的老人,缺乏远見,
多么愚蠢呀,你的裁判,
多么可鄙呀,你的判断!
你會經犯了滔天大罪,
也作过最胡涂的行为,
可不會把你送进沼地,
用树干把你的头撞碎;
当你自己,年輕又放蕩,
抛弃了你同母的儿郎,
这才使你逃出了灭亡,
你自己才能得到釋放。
“可是还沒把你送出去,
沒把你在沼地里遺弃,
当你自己,年輕又放蕩,
使年輕的处女落水身亡,
落进了波濤下的深渊,
在海底混浊的污泥上。“
老人赶忙給他画了十字,
赶忙給幼儿撒了圣水;
以他为卡萊里亚国王,
成为权势强大的皇上。
这时万奈摩宁大为忿怒,
非常忿怒,感到莫大的耻辱;
他自己准备登程远行,
离开湖泊的广大边境;
©2021 Hong Liu-Sertti