Kullervo teki itsemurhan lopettaakseen katumuksensa / Kullervo commits suicide to put an end to the regrets of his sister / 库勒沃以自杀结束对妹妹的愧疚
Kullervo teki itsemurhan lopettaakseen katumuksensa / Kullervo commits suicide to put an end to the regrets of his sister / 库勒沃以自杀结束对妹妹的愧疚
Kullervo teki itsemurhan lopettaakseen katumuksensa / Kullervo commits suicide to put an end to the regrets of his sister
库勒沃以自杀结束对妹妹的愧疚
ink and foil on rice paper, 60x80cm
纸本水墨, 2024
————————–
Kullervo, Kalervon poika, otti koiransa keralle,
läksi tietä telkkimähän, korpehen kohoamahan.
Kävi matkoa vähäisen, astui tietä pikkaraisen;
tuli tuolle saarekselle, tuolle paikalle tapahtui,
kuss’ oli piian pillannunna, turmellut emonsa tuoman.
Siin’ itki ihana nurmi, aho armahin valitti,
nuoret heinät hellitteli, kuikutti kukat kanervan
tuota piian pillamusta, emon tuoman turmelusta:
eikä nousnut nuori heinä, kasvanut kanervan kukka,
ylennyt sijalla sillä, tuolla paikalla pahalla,
kuss’ oli piian pillannunna, emon tuoman turmellunna.
Kullervo, Kalervon poika, tempasi terävän miekan;
katselevi, kääntelevi, kyselevi, tietelevi.
Kysyi mieltä miekaltansa, tokko tuon tekisi mieli
syöä syyllistä lihoa, viallista verta juoa.
Miekka mietti miehen mielen, arvasi uron pakinan.
Vastasi sanalla tuolla: “Miks’ en söisi mielelläni,
söisi syyllistä lihoa, viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki, juon verta viattomanki.”
Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi,
pään on peltohon sysäsi, perän painoi kankahasen,
kären käänti rintahansa, itse iskihe kärelle.
Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli.
Se oli surma nuoren miehen, kuolo Kullervo urohon,
loppu ainakin urosta, kuolema kovaosaista.
Silloin vanha Väinämöinen, kunpa kuuli kuolleheksi,
Kullervon kaonneheksi, sanan virkkoi, noin nimesi:
“Elkötte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko
luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän!
Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama
ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan,
vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi.”
———————
Kullerwoinen, with his watch-dog,
Hastens onward through the forest,
Journeys on through fields and fallows;
Journeys but a little distance,
Till he comes upon the summit
Where he met his long-lost sister;
Finds the turf itself is weeping,
Finds the glen-wood filled with sorrow,
Finds the heather shedding tear-drops,
Weeping are the meadow-flowers,
O’er the ruin of his sister.
Kullerwoinen, wicked wizard,
Grasps the handle of his broadsword,
Asks the blade this simple question:
“Tell me, O my blade of honor,
Dost thou wish to drink my life-blood,
Drink the blood of Kullerwoinen?”
Thus his trusty sword makes answer,
Well divining his intentions:
“Why should I not drink thy life-blood,
Blood of guilty Kullerwoinen,
Since I feast upon the worthy,
Drink the life-blood of the righteous?”
Thereupon the youth, Kullervo,
Wicked wizard of the Northland,
Lifts the mighty sword of Ukko,
Bids adieu to earth and heaven;
Firmly thrusts the hilt in heather,
To his heart he points the weapon,
Throws his weight upon his broadsword,
Pouring out his wicked life-blood,
Ere he journeys to Manala.
Thus the wizard finds destruction,
This the end of Kullerwoinen,
Born in sin, and nursed in folly.
Wainamoinen, ancient minstrel,
As he hears the joyful tidings,
Learns the death of fell Kullervo,
Speaks these words of ancient wisdom:
“O, ye many unborn nations,
Never evil nurse your children,
Never give them out to strangers,
Never trust them to the foolish!
If the child is not well nurtured,
Is not rocked and led uprightly,
Though he grow to years of manhood,
Bear a strong and shapely body,
He will never know discretion,
Never eat the bread of honor,
Never drink the cup of wisdom.”
庫萊沃,卡萊沃的后人,
身边带着那只黑狗,
在森林的树木中探着路,
那儿高聳的森林黑黝黝。
可是他走了短短的一段路,
他走向前去,时間沒多久;
便来到了森林的外圈,
认識了他面前的地点,
在那里他玷污了少女,
把自己母亲的閨女誘奸。
这时嫩草在那里悲叹,
美好的地点怨气冲天;
为了少女的身敗名裂,
为了慈母爱女的毁灭;
新生的青草正在伤心,
荒野的花卉正在悲痛。
新生的青草并不萌发,
荒野的花卉也不开花;
发生禍事的那块地方,
地面上不見草木生长;
在那里他把少女奸污,
叫自己母亲的閨女受辱。
庫萊沃,卡萊沃的后人,
把他佩带的劍握在手中,
他翻来复去看着那把劍,
向它詢問,向它探听;
他要問一問劍的意見,
問那宝劍可有意把他消灭,
吞了他那罪孽的肉体,
喝了他那邪恶的血液。
宝劍懂得了他的用意,
了解英雄提出的問題,
答复了如下一番言語:
“我曾經吃过无罪的肉体,
也喝过无辜的血液,
为什么我不該照你的心意,
吞掉你那罪孽的肉体,
喝光你那万恶的血液?”
庫萊沃,卡萊沃的后人,
脚上穿着深藍色的袜子,
刀柄牢牢地貼着地面。
劍柄紧紧地压着荒地;
刀尖刺进了他的胸怀,
鋒刃把他的身子洞穿;
他寻到了他探求的死亡,
投身于毁灭的深坑。
年輕的人就如此归天,
英雄庫萊沃离別了人間;
英雄的一生如此了結,
不幸的英雄如此毁灭。
这时老人万奈摩宁，
听說庫萊沃已經丧生;
听說他終于一敗涂地,
說了一番話表白他的心意:
“从今以后,世上的人,
切不可不按正規把孩子撫养,
愚昧无知地哄騙他們,
只求息事宁人象外人那样。
假使不把孩子好好教养,
胡里胡涂把孩子瞞哄,
他們长大成人沒有知識,
世态人情一点也不懂;
尽管他們会活到老,
肉体发育得健壮美好。“
©2021 Hong Liu-Sertti